Keijuja ja pupuja

Penkkareista on kulunut jo tovi, mutta ehkäpä olo on nyt hieman keväisempi kuin viime kuussa. Kevääseen tämä liittyy nyt sillä tavalla, että olen tehnyt keijun. Tai no vaatettanut ainakin. Helinä-keijun. Minulta tilattiin penkkareiden esityksiä varten Helinä-keijun puku, koska sitä ei kuulema mistään päin maailmaan löytynyt valmiina. Niin että ei mitään paineita, mutta pitäisi tulla täydellinen Helinä-puku. Eikä löydy juuri oikeanlaista mistään, mutta kyllähän minä nyt ihan oikeanlaisen teen - eikö?

Lähdimme tilaajan kanssa sitten yhdessä netin ihmeelliseen maailmaan, josta sain nähtäväkseni toivotun puvun. Ja täytyy sanoa, että ihan oikeasti juuri tuollaista ei löytynyt myynnistä mistään? Hyvin kummallista sanoisin, sillä kyllähän kuitenkin monenlaisia Tinkerbell-asuja löytyi, myös Disneyn lisensoimia. Mutta ei juuri tällaista. Joten pitihän sitä sitten ryhtyä tekemään.

Täytyy sanoa, että onhan se ihanaa kun luotetaan, että kyllä Suvituuli tekee. Toisaalta ymmärrän sen vielä oikein hyvin tuolta esikouluikäiseltä, mutta että sitä vanhemmatkin? Imartelevaa. Tosin lopputuloksesta en sitten sano mitään ;)

Puvun kangasta etsittiin paikallisista kangaskaupoista, ja hämmästyimme kovasti, kun sopiva kangas olikin karvaista fleeceä. Siis sellaista erikoista, pitkäkarvaista ja hieman lainehtivaa. En oikein osannut ajatellakaan, että hakisimme sellaista, luulin että tarvitsisimme trikoota tai jotain vastaavaa. Mutta kun kaupan palalaarista tuo osui silmiimme, olimme yhtä mieltä siitä, että se se oli. Ja sitten vielä lehtikankaiksi suikale silkkiä ja toinen tylliä niin materiaalit olivat kasassa.

 

Helinä-keiju!

Puvun kanssa ei ollut tarkoitus hienostella, joten mallinnus sujui näin: tilaaja seisoi kiltisti aloillaan ja minä sovitin kangasta hänen ympärilleen. Sitten saksilla oikean mittainen pala ja uusi sovitus. Noh - sinnepäin... Sellainen pieni juttu, kuin helman levenevyys jäi ottamatta huomioon. Mutta eipä hätää, leikataan helmaan lovia ja niihin sitten lehdenmallisia suikaleita, niin johan helma levenee! Ja kun vielä tuntui olevan liian kapea, niin pari suikaletta lisää. Johan näytti paremmalta. Ja sitten selkäpuolelle vetoketju ja voila! Valmis!

Lehti-hameeksi leikattiin vihreästä silkistä ja hieman erivärisestä vihreästä tyllistä lehdenmallisia kappaleita, jotka saumuroitiin kiinni hamekankaasta leikattuun suikaleeseen. Se olikin sitten siinä. Vihreisiin balleriinoihin kiinnitettiin lankatupsukat, ja sitten oli nekin valmiit.
Täysin pukukankaaseen sopivat siivet löytyivät Punanaamiosta ja hiukset olivat omat.
Puvusta tuli tunnistettava ja saksi/kursi kasaan - tyylillä tehdyksi vielä ihan riittävän asiallisen näköinen. Tuota kun nyt kuitenkaan tuskin toiste käytetään, joten sanotaanko, että ihan ok.



Pienempi ompelija sai samaan aikaan tehtyä itselleen hanska-pupun. Ohje löytyi jälleen Intona Ompeluun - kirjasta. Pupun kroppa ja pää valmistui vanhasta sormikkaasta ja jalkoina on vanhat sukat. Kaikki on tytön itse käsin ompelemaa. Olin hyvin yllättynyt miten nopeaksi tuo onkaan oppinut. Hämmästynein olin kuitenkin hänen tavastaan ideoida pupulle vaatteet. Hän laittoi pupun kankaan päälle ja lähti siitä leikkaamaan pupulle sitten housuja. Ja sitten paita samasta kankaasta päälle sovitellen ja saksien. Paita-osaan tuli sitten vielä ruskea koristeraitakin. Sovittelujen ja saksimisten jälkeen hän toi ne sitten minulle, että ompeletko nämä, ja minähän ompelin. Ja niin tuli pupulle raita-pyjama.

Pika-ompeluja kummaltakin, mutta taisimme molemmat olla töihimme silti tyytyväisiä. Ei kaikkea tarvitsekaan pitkään ja hartaasti suunnitella. Pääasiahan on, että tekee! 

Vanhoista kravateista uutta

Koitin keksiä syntymäpäivälahjaa sellaiselle, jolla jo melkein on kaikkea. Tai jollei vielä ole, niin sitten hankkii mitä tarvitsee. Mutta kun on niin kiva muistaa ihmisiä merkkipäivinä eikä toisaalta sitten viitsisi ostaa jotain kallista ja mahdollisesti täysin turhaa toiselle nurkkiin pyörimään.
Ja sitten päätin tehdä jotain itse. Onpa ainakin sitten semmoista, minkä voi pistää surutta menemään jollei ole mitään käyttöä. Mutta toisaalta on siis myös käyttöesine, mikäli vain osaa sitä käyttää. Kaikki ei osaa, tai muista, kuten minä, jolla on aina tomaattikastiketta valkoisella paidalla ja paistinrasvaa rinnuksilla.

Eli siis essu. Iso, kunnollinen essu ruokaa laittavalle miehelle. Tyylitietoiselle miehelle. Vanhoista kravateista! Niitä ei omasta takaa löytynyt kuin pari hassua tähän projektiin joutavaa, mutta onneksi lähipiiristä löytyi kaksi jo eläköitynyttä miestä, joiden työpäiviin oli kuulunut kauluspaita ja kravatti. Joten niitähän oli työvuosina kertynyt, ja toisaalta olivat aivan turhia eläköidyttyä. Tai ei niitä ainakaan tarvittu sellaisia määriä mitä kaapista löytyi. Muutamassa tunnissa sain itselleni 52 kravattia joista valita! 

Oli niin hauska lajitella ja sommitella niitä! Ja mitä materiaaleja! Harvalla herralla taitaakaan olla melkein täys-silkkistä esiliinaa keittiössään...

Suunnittelin essua lattialla vanhan, valmiin essun päällä, jotta saisin mittasuhteisiin jotain tolkkua. Asettelin niitä limittäin ja lomittain, ylösalaisin ja alasylöisin ja joka suuntaan. Ja kun olin saanut aseteltua, leikkasin ylimääräset osat pois ja lähdin ompelemaan kravatteja toisiinsa kiinni. En avannut niitä enkä tehnyt niille mitään muutakaan, ompelin vain järjestyksessä kiinni toisiinsa. Ompelin ensin rinnuslapun ja sitten vyötäröosan ja lopuksi liitin nämä kaksi osaa yhteen. Vyötärölle tuli siitä sitten ruma sauma, mutta ompelin nurjalle yhden kravatin sitten poikittain peittämään tätä saumaa. Samalla laitoin tekele-lappuni kiinni tähän kravattiin.

Vyötärön etupuolelle ompelin kaksi mustaa hautajaiskravattia solmimisnauhoiksi ja kaulalle tuli musta neuloskravatti. Ihan työn suunnitteluvaiheessa ajattelin tekeväni essulle taustan, jotta nurja puoli ei näkyisi, mutta loppujen lopuksi jätin sen pois, koska se olisi peittänyt kravattien historian. Nyt on jokaisesta jäljellä valmistajatiedot yms. Kravatit ovat kuitenkin saajan sukulaisilta tulleita, joten niihin liittyy oikeastikin ehkä joitain muistoja. Ja taisi siinä olla pari lahjan saajan omaakin kravattia. Tosin sellaisia, mistä oli jo aiemmin luopunut.

Lopputulos

 

Ja koska niitä kravatteja tosiaan oli reilusti, niin niitä riitti myös leikkiin. Tässä "tulevan vaatesuunnittelijan" näkemys juhlapuvusta. Miten musta tuntuu että jotain tämmöisiä olen melkein jossain nähnytkin? Ehkä punaisella matolla jossain? :)

Kravattien ithanista kankaista innostuneena minulta tilattiin myös hame, jonka ajattelin kyllä jossain vaiheessa toteuttaa. Siitä sitten oma postaus joskus myöhemmin.