Roudarinteippiä, pahvia ja tussi

Ne on sitte moterneja nämä nykyajan prinsenssat. Ei ne mitään prinssejä tai ritareita tartte, ne tarttee vaan miekan ja kilven. Tai no edes sen kilven, miekan sijaan kun voi heiluttaa vaikka taikasauvaa. Eiköstä joo. Mutta se kilpi, mistä kilpi just nyt tässä ja heti ja eikö semmoista muka ole missään?
No mutta onneksi aina on nämä perustykötarpeet, eli pahvia. Niin ja teippiä ja tussi. Eikä mitä tahansa teippiä vaan ilmastointiteippiä eli roudarinteippiä eli jeesusteippiä eli hopeateippiä, tätä teippien ihmelasta! Ja mikäs sen parempaa kilpeen kuin melkein hopeanhohtava paksu teippi!



Ensin otetaan käsittelyyn pahvi, josta leikataan mattoveitsellä (kuuluu niihin perustykötarpeisiin...) kilpeä muistuttava hahmotelma. Saa käyttää apuna viivotinta ja kynää. Tai ainakin niiden käyttö saattaa tulla mieleen kun vuorotellen leikkaa palan puolelta ja toiselta pois jotta sivut olisivat tasamittaiset...

Sitten kieputetaan pahvin ympärille sitä loistavaa, hopeanhohtoista teippiä! Ihan vaan tasaisesti vieri viereen ja molemmille puolille. Tässä vaiheessa saa sitten piirtää siihen jo kilpeä muistuttavan pahvinpalan toiselle puolelle hienon kuvan. Minulta tilattiin tulta syöksevä, karjuva lohikäärme, mutta tähän oli neidin tyydyttävä. Piirustustaitoiset toki toteuttavat hienoimmatkin koukeroelukat, mutta meillä saa olla onnellinen ihan tästä.

Kilven toiselle puolelle teipataan kiinni kaapista löytyvää nauhaa siten, että lapsen käsi mahtuu niistä läpi. Suosittelen sovittamista, sillä tuon teipin irtirepiminen ja hihnojen uudelleen teippaaminen ei ole kivaa.



Valmiiseen kilpeen kiinnitin ristin keskelle haaraniitti-"timantin" ja sitten tietysti piti tehdä sille toisellekin ritariprinsessalle, tai vaikka ehkä kenties ritarillekin oma kilpi. Ja erilainen. No, tähän käytin sitten mustaa tussia ja liimasin keskelle kangasmerkin. On se kilpi sekin.

Kirkas lakka olisi kiva olemassa ja saatan sellaisen noita varten vielä käydä ostamassa ettei tarvitse heti olla korjailemassa. Ja saattaa se ehkäistä sitäkin, ettei ole sitten tussin jälkiä paikoissa joissa ei niitä toivo.


Tätä ideaa saa vapaasti kopioida, lainata ja jatkojalostaa. Mielelläni näkisin millaisia roudarinteippi-kilpiä muut saavat aikaiseksi. Mutta ei sitten kerrota tytölle jos joku osaa siihen sen lohikäärmeen piirtää - jooko!

Tiputiputii, tsirp tsirp

klikkaa isommaksi

Tein pikku tipulle tipupaitoja. Ensimmäiseen löytyi ihana harmaa kukkakangas Eurokankaan palalaarista. Ihan ohutta perustrikoota pienillä painovirheillä. Me kun ei olla itsekään kovin virheettömiä niin kelpaa oikein hyvin. Tietysti jos olisin vähän tarkemmin katsonut mitä teen, niin ehkäpä ne virheet olisi saanut jätettyä niihin pikkupaloihin jotka jäi yli. Mutta ei, siinä ne on paidassa mukana, pienet ja isot virheet.

Kaava on tuossa ihan oma, eli käytännössä sellainen, että saksitaan tästä, tuosta ja ehkä pikkaisen tähän... ja lisätään vielä tuota ja tätä ja... Varmastikin käytin pohjana taas jotain tytön vanhaa paitaa että tuli alun mittasuhteet jotenkin kohilleen, mutta aika hassu siitä tuli silti.
Paidassa on etu- ja takakappaleissa pienet hihojen alut joihin kiinnitin pitkät suikaleet kiinni rypyttämällä. Rypytysosan jatkeeksi tuli sitten taas kapeat hihakappaleet. Sillä tavalla tuli tehtyä hassut hihapussit. Helmaan ompelin sitten myös kivan frillan kun oli pakko päästä kokeilemaan "uuden" ompelukoneeni rypytyspaininjalkaa. Ja sitten paidasta tulikin mekko!

Rypytyspaininjalka toimii muuten kuin unelma. Silmissäni jo siintää kesän frillamekot joita tuolla koneella on aivan unelma tehdä!

Niin ja se tytön suunnitelma tuossa. No se on tuo tipu siinä edessä. Lintutietäväiset huomaavat siinä ehkä jotain tunnistettavaa, tai edes lievästi. Se meinaan on (vaalean)punarinta. Kun tyttö halusi punarinnan mutta äidin mielestä se oli aivan väärän värinen. Mutta tuo on silti punarinta, hieman vain mutatoitunut... Ja näin on sitten tytöllä oma Pink Robin -mekko!


Toinen tipupaita onkin oikeastaan kaksi paitaa. Samaan aikaan leikkasin kahdesta kankaasta identtiset kappaleet ja ompelin niitä sitten ristiin keskenään. Kankaat on Eurokankaasta ja tällä kertaa harvinaisesti molemmat suoraan pakasta. Ostin nuukana niitä vain puoli metriä per kangas ja kyllä muuten meni sitten niukille! Jättimäisten palojen kanssa ei koskaan ole ollut sitä ongelmaa että kangas loppuisi kesken. Toisenlaisia ongelmia ehkä sitten kuitenkin...

Paitaan, johon tuli yksivärinen etuosa, oli oikeastaan pakko applikoida jotain, muuten siitä olisi tullut hyvin tylsä. Mallin otin kuviollisen kankaan yhdestä tipusta. Toinen ei sitten mielestäni mitään kaivannutkaan kun oli etupuoli tipuja täynnä. Mutta siinä törmäsin taas ikuisuusongelmaani: kaula-aukkoon. Se on aivan liian pieni, vaihteeksi. Ensimmäisessäkin se on vimpula ja vämpylä, mutta siitä menee pää sisälle kuitenkin. Toisesta ei mene. Ja kangasta ei ole enää yhtään kun menin onneton tekemään pienistä paloista vielä taskuja vaikka vain yhden käytinkin.

Vielä en ole keksinyt, että millä tekisin tuon kaula-aukon uudelleen. Jollain kolmannella kankaalla tietysti mutta millä... Saas nähdä mitä siitä vielä tulee.
Ja kun vielä keksisin, miten välttyisin tältä ikuisuusongelmalta. Kaikki muut kyllä onnistuvat, mutta nuo kaula-aukot!

Kaverusten joululahjavaatteet

Kahdelle kaverukselle tuli tehtyä samanlaiset setit vaatteita joululahjaksi. Kokoeroa oli sen verran että toisen vaatteet on noin 100cm ja toisen noin 122cm. Paidat ostin (muistaakseni Seppälästä) valmiina, sillä sain ne sen verran edullisesti ettei kannattanut nähdä vaivaa ja etsiä kivaa kangasta, leikata kaavoja ja ommella. Sain pelkästään applikoida, mikä onkin aina se kaikkein hauskin osuus :) Tämmöisiä valmiiden vaatteiden tuunausta olen harrastanut jo aiemminkin, sillä silloin saa kaupan vaatteistakin omannäköisiä eikä tarvitse olla ihan samanlaista kuin naapurilla.

Klikkaa suuremmaksi niin näet perhosen

Ison tytön paitaan tuli tehtyä  vaaleanpunaisesta velourista peuranvasa joka katselee kimalleperhosta, pienemmälle pojulle tuli paitaan iso pöllö sekalaisista kankaista. Kimalleperhonen on valmiskuva joka vain silitettiin kiinni. En ole kokeillut tuommoisia aiemmin ja hieman mietinkin että miten tuo mahtaa pesuissa pysyä. Toivottavasti hyvin kuitenkin, siitä niin kovasti pidettiin.

Maxomorran paita applikoinnilla

Tuo pöllö-aihe oli syksyn aikana sellainen, että niitä tuli tehtyä kyllä tosi moneen paikkaan. Aiemmin syksyllä tein ihan ensimmäisen pöllön tytölle kaapista löytyneeseen Maxomorran tunikaan ja siitä innostuneena sitten toiseenkin paitaan ja vielä esikoulutätien kasseihin ja joululahjoihin jne. Tuolle ensimmäiselle pöllölle tein oksan ja jalatkin mutta muut olivat vaan ihan pelkkiä pöllöjä. Laiskistuin kai.
Mutta nyt taitaa olla pöllöt ehkä pöllöilty? Luulen... Ainakin vähäksi aikaa.

Housuiksi tein molemmille Ikasyrin sydänauto-velourista pehmoiset pöksyt. Sellaiset pikahousut ilman taskuja tai muita koristuksia. Resorit sekä lahkeissa että vyötäröllä. Kaavat tein perinteisesti, eli vanhoja housuja mukaellen.

Molempien housut ovat reilusti liian isot, mutta se oli vähän tarkoituskin kun kummallakin on vaatteita kyllä juuri nyt, mutta kumpikin vielä varmasti kasvaakin, joten käyttöä näille on myöhemminkin.
 

Nimikointinauhoja tekeleisiin

Olen aiemminkin jo käyttänyt tekemissäni vaatteissa nimikointinauhaa, mutta tilaamani erä kului loppuun. Olin siitä kyllä hyvin hämmästynyt, sillä sehän tarkoitti, että olin tehnyt niin monta vaatekappaletta tai muuta sellaista käsityötä, jota olin merkannut, että ne oikeasti loppuivat. Ja kun en edes ihan kaikkea merkkaa, niin on niitä sitten syntynyt. Yllättävän paljon!

Nyt kuitenkin tämän uuden blogin innoittamana tilasin uusia nauhoja ja tällä kertaa ne ovat mielestäni myös onnistuneempia. Tilauksen tein samasta paikasta kuin viimeksikin, eli naputin tilaukseni tänne: www.minanamnband.se. 
Edellisissä oli pieni lauseenpätkä joten tietysti kirjaimet olivat hyvin pieniä. Lisäksi väri oli jo alunperinkin mielestäni epäonnistunut. Nyt tilasin kolmea eri väriä: ruskeaa valkoisella tekstillä, valkoista ruskealla tekstillä ja vaaleanpunaista viininpunaisella tekstillä. Ja kun nämä joskus loppuvat, olen taas tehnyt aivan valtavasti tekeleitä!

Nopea saapastuunaus, eli miten merkkaat päiväkotisaappaat

Tämä on nyt vanha vinkki, mutta toimiva edelleen. Ei sitä ehkä talvella huomaa, mutta kun kevät taas tulee ja lumet sulaa, niin jopa on taas päiväkodin eteinen täynnä identtisiä saappaita. Ja suurella todennäköiseyydellä joissain niistä saappaista on samalla kohtaa liki samanlainen nimikin kuin oman lapsesi saappaissa. Ja mitäs sitten. Kotona olisi "paremmat" saappaat, ei marketin halvimmat. Mutta kun niillä paremmilla saappailla on tapana "hävitä", vaikka niissä olisi nimi kissankokoisilla kirjaimilla. Juuri siksi, että ovat oikeasti paremmat, miljuuna kertaa mukavammat saappaat kuin tuommoiset painavat ja kömpelöt. Mutta ei sitä ole varaa ostaa semmoisia lapselle kovinkaan montaa kertaa vuodessa, joten on tyydyttävä siihen mitä on.
Mutta sitten, miten erottaa omat sieltä punaisten saappaiden rivistöstä? Ja sitten äidillä välähtää. Kuka on kieltänyt piirtämästä kenkiin? Oma äiti varmaan joskus, mutta ehkä mummi ei pistäisi tämmöistä piirustusta enää pahakseen. Eli ei kun tussi käteen ja tuunaamaan. Kymmenessä minuutissa tämmöisillä huonommillakin piirustustaidoilla saa saappaat erottumaan niin, ettei pitäisi sekaannuksia tulla.
Ta daa!

Pienen ompelus

Saatiin tuossa juuri ennen joulua tytön kanssa kiva kirja lainaan: Emma Hardyn "Intona ompeluun". Lupasin että ihan heti välipäivinä sitten tehdään yhdessä. No onhan tämä uuden vuoden ensimmäinen päivä jossain välissä ja tyttö sentään vielä lomallakin, niin että eihän tässä nyt niin kovin myöhässä vielä oltu.

Tyttö oli valinnut kirjasta noin kymmenisen projektia jotka ajatteli toteuttaa ihan heti tänään. Äiti sitten tylsänä valitsi niistä yhden sellaisen, jonka kuvitteli tulevan yhdessä päivässä valmiiksi. Enkä ollut onneksi aivan väärässä. Nyt jäi huomiselle enää ne loput yhdeksän... jotka toteuttaa yksin, kun äiti on töissä... tai sitten ehkä ei, toivottavasti!

Teimme pinnihollarin, eli kirjan mukaan hiussolkipidikkeen. Pinnejä kun tuolla tytöllä tuntuu olevan aivan järjetön määrä, mutta aina tarvittaessa juuri se tärkein pinni on aina hukassa. Joka kerta tietysti eri "tärkein pinni".

Kirjassa tuo toteutettiin käsin ompelemalla ja kuviokin on hyvin erilainen, mutta idea sama. Meillä tyttö suunnitteli mallin ja äiti neuvoi. Ensin hän leikkasi valkoisesta huovasta suorakaiteita kaksi samanlaista. Sitten neulahuovutettiin toiseen niistä kiinni kaksi huopasydäntä, jotka löytyivät varastoistani. Samoista varastoista valittiin neljä erilaista nauhaa, jotka ommeltiin ensin takakappaleeseen kiinni. Yhtä nauhaa oli niin paljon, että siitä tehtiin ripustuslenkki. Minä ompelin sen kaksinkerroin, en vielä luottanut tytön ompelukonetaitoihin ihan niin paljoa.

Kun nauhat olivat kiinni reunassa, laitettiin kappaleet vastakkain ja ripustuslenkki yläreunaan neuloilla kiinni. Samalla tyttö nuppineulotti kappaleet kiinni toisiinsa. Ja sitten ommeltiin, koneella. Minä painoin paininjalkaa koska tyttö ei sinne vielä yltäisikään, mutta tyttö ompeli. Yritin ennakoida käden liikkeistä että mitä meinaa tehdä ja muistin pysäyttää jokaisen nuppineulan kohdalla. Sillä tytöllehän opetan että kaikki neulat pitää muistaa nyppiä työstä irti ennenkuin siitä kohdalta ompelee. Ei niin että siis itse en tekisi niin, paitsi ehkä joskus, välillä, melkein ihan vahingossa unohdan...

Kun kappaleet olivat kiinni toisissaan, työ käännettiin ja täytettiin. Ja sitten ommeltiin helma kiinni, koneella (laiska äiti). Jos olisi halunnut tehdä työn hieman siistimmin, olisi ehkä voinut laittaa nauhat kiinni vasta tässä loppuvaiheessa ja sitten vielä kääntää helmakin sisällepäin kuten muutkin reunat, niin niinhän olisi tietysti voinut tehdä. Tai sitten ommella kauniisti kaikki päälipuolelta helmilangalla kuten ohjeessa. Mutta omia hermoja säästääkseni nyt näin. Tuli kuitenkin valmista ja tyttö oikein tyytyväinen. Joten on sitten äitikin.

Niin ja huomatkaa hieno musta merkki yläreunassa. Siinä lukee Wild Girl ja se on kuulema juuri hänelle sopiva!