Vanhoista kravateista uutta

Koitin keksiä syntymäpäivälahjaa sellaiselle, jolla jo melkein on kaikkea. Tai jollei vielä ole, niin sitten hankkii mitä tarvitsee. Mutta kun on niin kiva muistaa ihmisiä merkkipäivinä eikä toisaalta sitten viitsisi ostaa jotain kallista ja mahdollisesti täysin turhaa toiselle nurkkiin pyörimään.
Ja sitten päätin tehdä jotain itse. Onpa ainakin sitten semmoista, minkä voi pistää surutta menemään jollei ole mitään käyttöä. Mutta toisaalta on siis myös käyttöesine, mikäli vain osaa sitä käyttää. Kaikki ei osaa, tai muista, kuten minä, jolla on aina tomaattikastiketta valkoisella paidalla ja paistinrasvaa rinnuksilla.

Eli siis essu. Iso, kunnollinen essu ruokaa laittavalle miehelle. Tyylitietoiselle miehelle. Vanhoista kravateista! Niitä ei omasta takaa löytynyt kuin pari hassua tähän projektiin joutavaa, mutta onneksi lähipiiristä löytyi kaksi jo eläköitynyttä miestä, joiden työpäiviin oli kuulunut kauluspaita ja kravatti. Joten niitähän oli työvuosina kertynyt, ja toisaalta olivat aivan turhia eläköidyttyä. Tai ei niitä ainakaan tarvittu sellaisia määriä mitä kaapista löytyi. Muutamassa tunnissa sain itselleni 52 kravattia joista valita! 

Oli niin hauska lajitella ja sommitella niitä! Ja mitä materiaaleja! Harvalla herralla taitaakaan olla melkein täys-silkkistä esiliinaa keittiössään...

Suunnittelin essua lattialla vanhan, valmiin essun päällä, jotta saisin mittasuhteisiin jotain tolkkua. Asettelin niitä limittäin ja lomittain, ylösalaisin ja alasylöisin ja joka suuntaan. Ja kun olin saanut aseteltua, leikkasin ylimääräset osat pois ja lähdin ompelemaan kravatteja toisiinsa kiinni. En avannut niitä enkä tehnyt niille mitään muutakaan, ompelin vain järjestyksessä kiinni toisiinsa. Ompelin ensin rinnuslapun ja sitten vyötäröosan ja lopuksi liitin nämä kaksi osaa yhteen. Vyötärölle tuli siitä sitten ruma sauma, mutta ompelin nurjalle yhden kravatin sitten poikittain peittämään tätä saumaa. Samalla laitoin tekele-lappuni kiinni tähän kravattiin.

Vyötärön etupuolelle ompelin kaksi mustaa hautajaiskravattia solmimisnauhoiksi ja kaulalle tuli musta neuloskravatti. Ihan työn suunnitteluvaiheessa ajattelin tekeväni essulle taustan, jotta nurja puoli ei näkyisi, mutta loppujen lopuksi jätin sen pois, koska se olisi peittänyt kravattien historian. Nyt on jokaisesta jäljellä valmistajatiedot yms. Kravatit ovat kuitenkin saajan sukulaisilta tulleita, joten niihin liittyy oikeastikin ehkä joitain muistoja. Ja taisi siinä olla pari lahjan saajan omaakin kravattia. Tosin sellaisia, mistä oli jo aiemmin luopunut.

Lopputulos

 

Ja koska niitä kravatteja tosiaan oli reilusti, niin niitä riitti myös leikkiin. Tässä "tulevan vaatesuunnittelijan" näkemys juhlapuvusta. Miten musta tuntuu että jotain tämmöisiä olen melkein jossain nähnytkin? Ehkä punaisella matolla jossain? :)

Kravattien ithanista kankaista innostuneena minulta tilattiin myös hame, jonka ajattelin kyllä jossain vaiheessa toteuttaa. Siitä sitten oma postaus joskus myöhemmin.