Joululahjoja pienille

Olen tässä tuskaillut, ettei oikein kovasti voi bloggailla joululahjoja, kun muuten lahjansaajat näkevät lahjansa jo etukäteen. Mutta muutamia sentään voin tässä jo hieman paljastella. Ensin pienen tytön mekko/tunika. Vaaleanpunaista joustofroteeta pöllö-applikaatiolla. En ole tuohon oikein tyytyväinen, helmasta piti tulla hulmuavampi ja kaula-aukon kanssa tappelin taas perinteisesti vaikka miten kauan. Mutta ei tämän näyttöön tarvitsisi tulla, toivottavasti tulisi kuitenkin käyttöön.


Sitten tämmöinen nopea paketti : pipo ja tuubikauluri. Molemman nopeita tehdä, paitsi että kaulurihuivin ylä- ja alakäänteet tein käsin, joten siinä olis ehkä voinut käyttää konevoimaa ja tehdä vielä nopeammin, mutta kun en jaksanut vaihtaa koneeseen lankoja niin... Tuo tuubikauluri on siitä näppärä, että sitä voi pitää myös vaikka piponakin. Tai minä nyt haluaa. Ja tuo ihana autokangas on sellainen josta tekisi joskus mieli tehdä itsellekin jotain! Miltäköhän siinä näyttäisin?


Ja sitten jälleen tuolla kopio vaatteesta -kaavalla tehdyt housut. Mielestäni kuvasin ne valmiinakin, mutten sitten tainnut. Mutta saa tästä ehkä käsityksen kuitenkin. Kankaaksi sain mahtavaa sydänauto-velouria ja siihen sitten ruskeat resorit, niin pehmoiset ja suositut housut ovat valmiit. Jos olisin vähän aiemmin ollut liikkeellä olisin varmaan tehnyt jotain taskuja ja muita koristuksia tai sellaisia, mutta nyt tuli vain housut. Onneksi kangas on jo itsessään koristeellinen ja hyvä!


Ja tämä viimeinen pöllö-paita on jo jatkanut matkaansa meiltä. Siinä on pinkki selkäosa, turkoosit hihat ja valkoinen etuosa turkooseilla kanttauksilla ja sitten tuo "pieni" pöllö siinä edessä. Tuo pöllö on sillä tavalla hankala tapaus, että vaikka tämäkin yksilö muodostui tuon näköiseksi ihan vain siksi, että satuin löytämään kangasläjästäni siiviksi sopivan kuviollisen kankaan, niin enkös sitten törmännyt aivan tuon näköiseen pöllöön nettikaupassa, jossa siivet oli tarkoituksella leikattu juuri tuollaiseksi ja itsekin sanoisin että on ihan suora kopio, ellen tietäisi että tuollaisen pöllön muodostuminen oli täysin sattumankauppaa. Hankalaa. Tuli itselle tylsä olo kun en missään nimessä haluaisi ihan suoria kopioita tehdä. Mutten kuitenkaan lähtenyt tuota pöllö sitten purkamaan.

Joulumuistamisia päiväkotiin

Se on joka joulu ja kevät sama juttu. Jotain kivaa olisi tädeille mukava viedä, mutta mitä ihmettä se oikein olisi. Päiväkodin tädit ja opettajat saavat kasapäin lahjoja joka vuosi eikä koskaan tietenkään haluaisi olla yksi niistä joiden lahjan kanssa tuskaillaan ja pohditaan että mitä ihmettä tälläkin sitten tekisi.
Toisaalta lahjan olisi kiva olla edullinen ja nopea, helppo ja käytännöllinen, tarpeellinen ja tarpeeseen. Turhuutta ja tilpehööriä on jokaisella jo ennestään varmastikin ihan omiksi tarpeikseen.


Tänä vuonna päädyin kassiin, tiedä sitten onko tuo saajilleen tarpeellinen, mutta yritystä ainakin oli. Kassiin tein applikoinnin, jonka tyttö ihan itse leikkasi valitsemistaan kankaista. Vain silmien pienimmissä täplissä autoin kun ei meinannut kankaasta millään tulla niin pientä ympyrää. Eli tuo on melkein tytön tekemä kassi. Äiti vain teki kassin siihen ympärille ja kiinnitti tuon kuvion siihen. Mutta täytyy kyllä pientä kehua että mahottoman hienot pöllöt leikkasi. Ja hienosti valitsi niihin kankaat. Äiti kun teki pöllöjä niin värimaailma oli paljon konservatiivisempi ja tylsempi, ei ollenkaan noin hieno!

Kolmanteen kassiin en jaksanut sitten pöllöä tehdä. Sen annoin siis itse eteenpäin. Huovutin siihen pari huopakuviota kiinni. Toivottavasti silti kelpaa lahjan saajalle.

Sivujen laskostukset

Kassit on ommeltu yhdestä piiitkästä suikaleesta josta tulee samalla siis sivut, pohja että kantokahva ja sitten pari kappaletta kyljiksi. Aluksi kasseissa oli mahdoton epäsuhta itse kassiosan että olkahihnan suhteen, joten ratkaisin ongelman rypyttämällä kyljet niin että niiden kokonaiskorkeus laski ratkaisevasti. Rypytykset tai oikeammin ehkä laskokset on kyljen toisella sivulla ylhäällä ja toisella sivulla alhaalla ja sillä tavalla kassiin sai hauskaa muotoa.

Sisätasku

Useimmissa pikaiseen ommelluissa kangaskasseissa on samankaltainen perusongelma: ne on vain isoja pusseja johon avaimet ja muut pikkutavarat hukkaantuvat pohjalle. Joten tein näihin isot sisätaskut. Ihan vain koska itse niitä kovasti kaipaan niin ajattelin että ehkäpä joku muukin sellaisia voisi kaivata. Sisätaskut ovat vihreät. Siis tietysti siksi että ne huomaisi helpommin... tai sitten siksi että päälikangas loppui...

Enpä tiedä onko tädeillä tämmöisille kasseillekaan mitään käyttöä, ainakaan jos ei ole kovin vakiintunut kestokauppakasseilija. Mutta ellei tule itselle käyttöön niin ehkäpä nämä voisi kelvata sitten edes eteenpäin?

TSI-kaavoilla tehtyjä vaatekappaleita

Edellisessä postauksessa selitin sanomalehti-kaavojen valmistusprosessin. Ja tässä sitten joitain tuloksia.

Ensin kaksi samalla kaavalla tehtyä paitaa. Toinen on jostakin neuloksesta (palalaari-löytöjä) ja toinen trikoosta (samaisesta palalaarista). Neulos on kuin sellaista karkeaa silkkineuletta rakenteeltaan. Mitä sitten mahtaakaan oikeasti olla, sitä en osaa arvata.
Trikoopaidan helma ja hihansuut on toista trikoota, jota sattui olemaan juurikin tuon verran kaapissa. Varmaan jostain palalaarista löytynyt aikoinaan sekin. Harrastan palalaari-löytöjen hamstraamista. Kun vaan saisi niistä enemmän aikaiseksi!


Neulospaitaan ompelin kiinni kaitaleita, joita jäi yli paitaa leikatessa. Siihen tulikin sitten hyvin tarkkaan käytetty koko kangaspala, viimeiset silput on rintapielessä :)

En huolitellut kaitaleiden reunoja mitenkään ja rypytyskin on aika pitkälti vapaalla kädellä tehty, kapealla siksakilla kiinnitetty. Kun en tuosta neuloksesta enempää tiedä, niin hieman kyllä jännittää, että miten nuo kaitaleet lopulta käyttäytyvät. Käyttöönottopesun onneksi ainakin kestivät.


Trikoopaidassa ei ole mitään erityistä, helma ja hihansuut on kaksinkertaisena tehdyt, niin on napakampi. Helmojen kankaalla tein sitten vielä kaula-aukon huolittelun, niin on vielä hieman yhtenäisempi ilme.


Sama kaava, eri materiaalit ja aika eri ilme. Mutta yksinkertaiset paidat. Ja nopeat tehdä! Hihansuut aivan suorat kappaleet, joten hihan istutus on naurettavan nopeaa, vain surrruur ja valmis! Käännetyillä hihoilla ja helmalla myös niiden huolittelu jää tekemättä, kun vaan ompelee ne kiinni niin valmis! Ainoa viimeistelyä kaipaava osa on kaula-aukko. Se on kompastuskiveni, mutta tässä paidassa onnistuin!

 Peruspaidan kaavalla perusharmaa trikoopaita. Tätä kangasta oli juuri ja juuri tämän verran. Hihoista piti ensin tulla aivan lyhyet, mutta sitten ajattelin, ettei haittaa vaikka niissä olisikin kesken kaiken saumat, niin että saisin vähän enemmän pituutta. No sain, ja nyt nämä ovat 7/8-hihat, ja tekisipä melkein mieli lyhentää niitä, kun ovat melkein hassut noin. Mutten kuitenkaan taida, teen ennemmin kokonaan uuden paidan kun tuo on kaikinpuolin muuten ihan siisti ja käyttökelpoinen.

Pikkukuvaa suurentamalla näkyy hihojen saumat. Kangasta oli tosiaan sellaisia epämääräisiä kappaleita joista sai sitten tehtyä epämääräisillä saumoilla yhteen ommeltuja pidempiä kappaleita. Eipä haitanne käytössä. Itseasiassa nyt harmittaa, että ompelin nuo hihasaumat langalla, jota ei huomaa. Olisin voinut tikata ne vaikka punaisella, tai millä tahansa riemunkirjavalla. Ne on hauskat ja saisivatkin näkyä. Ehkä seuraavassa paidassa?

Kaavoja, ja miten teet niitä itse, tai ainakin jotain sinne päin.

Olen todella huono käyttämään kaavoja. Tai siis suomennettuna: olen aivan suunnattoman laiska piirtämään kaavoja. Luen kyllä innolla käsityölehtiä ja näen niissä ihania ideoita. Mutta kuka haluasi siirtää ne kaavat paperille ja siitä kankaalle? Kyllä minä sitten ompelen jos vaikka mitä, mutta se kaavojen piirtäminen... mikä siinä onkin niin rasittavaa?

Tarvitsin itselleni vaatteita ja kaapissahan niitä on. Mutta kaikki hieman jo entisiä, sellaisia kotiäidin vaatteita: melkein ok, ainakin kotona, hämärässä, ilman silmälaseja ja kun kukaan ei näe. Sinänsä vaatteet olivat onnistuneita, oli kivan mallisia ja oikean kokoisia jne. Mutta ei niillä enää voinut ovesta ulos lähteä, edes takki päällä. Joten uusia olisi tehtävä. Ja sitten pääsin tähän kaavanpiirto-kohtaan. Kun ei jaksaisi.

Tein sitten omat kaavat omista vaatteista. Älkääkä kysykö miksi tästä tuntui sitten olevan vähemmän vaivaa? Mutta kuitenkin, tässä vinkkejä miten saa uusittua niitä lempivaatteita, jotka on just oikeanlaisia, kun vaan kangas vaihtuisi.


Otetaan vanha sanomalehti ja vanha vaate. Sovitetaan vaate siihen lehden päälle mukavasti ja asetellaan niin, että siitä voisi kenties tulla jotain kaavan tapaista. Pyritään asettamaan vaate sanomalehdelle niin, että vaatteen keskikohta menee sanomalehden jonkun keskikohdan mukaisesti. Eli siis pitkin sivun keskikohtaa tai taitetta tai muuta vastaavaa.

Paidassa hihan kohdalta käännetään sisälle päin, niin että saadaan paidan hihaton muoto näkyviin. Eli tästä siis leikataan se hiha-aukko.

Ja sitten sakset käteen ja leikkaamaan paidan sivua myöden. Jätin tarkoituksella tuon paperin pidemmäksi kuin helma, kun kaipasin vähän pidempää paitaa.

Kun yksi puoli on leikattu, taitetaan sanomalehti kahtia (siinä on yleensä taitos sitten näppärästi valmiina) ja leikataan sitten identtiseksi se paidan toinen sivu.

 Koska leikkaamani paita, on valekietaisumallia, niin sellainen pitäisi saada sitten kaavastakin aikaiseksi. Laitetaan ensin paidan keskikohta ja kaavan keskikohta vierekkäin.

Sitten leikataan kaula-aukkoa sopivaksi. Sellainen mikä sitten näyttäisi ehkä kivalta valmiina, ettei ihan kaikki näkyisi - kenties?

Ja kun kaula-aukkoa on soviteltu kohilleen, niin leikataan siitä sitten kietaisu-osan mukaisesti pitkä kaari kainaloon asti. Tässä voi sitten ottaa paidasta tarkempaakin mallia, mittailla vaikka etäisyyksiä ja semmoista. Tai sitten näin, vapaalla kädellä vaan sinne päin. Kyllä siitä aina jotain tulee ...

Halusin tehdä kaavaan pitkät hihat, jota siis tuossa paidassa ei ollut, sillä eihän niitä sitten ole aina pakko ommella, mutta on helpompi lyhentää kuin pidentää kaavaa kesken kaiken. Otin siis toisesta paidasta vähän mittaa siihen hihaan.

Ja kun mitta oli otettu, laitoin pitkän kaavan hihan paidan oikean alle ja otin sitten paidasta hihansuun mitat. Paitaa tehtäessä hihoissa olennaista on se, että se istuu edes jotenkin siihen aukkoon mihin se on tarkoitettu. Sen jälkeen se voi sitten tehdä melkein mitä tahansa, mutta edes jokseenkin hyvä istuvuus tuossa olkapäällä ja kainalossa on yleensä mukava juttu.

Samalla tekniikalla tein sitten saman tien pari muutakin kaavaa. Tässä esimerkkinä oikean kietaisupaidan kaavan tekoa. Tässä oli kaulus, jonka kaavoittamisen onnistuminen on vielä kokeilematta. Raportoin siitä ehkä joskus myöhemmin. 

Ja lopputulos: neljä joksenkin kelvollista paitakaavaa. Kaikki kaapista löytyneiden paitojen mukaan leikattu sanomalehtipaperista. Päälle piirsin vielä olemattomilla piirustustaidollani auttavat mallit niin tietää yhdellä vilaisulla, että mitä ehkä pitäisi kyseisellä kaavalla syntyä.

Suvituulen tekeleitä

Tänne näitä sitten tulee, ehkä. Tekeleitä jos jonkinmoisia. Ompeluksia, kutomuksia, askarteluja ja näpertelyjä. Itselle tehtyjä, ehkä joskus lahjaksi. Sellaista itsensä ilmaisua ja energian järkevää kanavointia. Olisi kiva jos mun tekemisistä olisi joskus iloa tai ehkäpä insipiraatiotakin toisille mutta ihan suoraa kopiointia en ehkä haluaisi. Tosin vaikeatahan se on sanoa mikä on kopio ja mikä insipiroitumista. Kyllä sitä omallekin kohdalle on osunut juttuja, että huomaa vasta jälkikäteen päästään "keksineen" jutun, jonka onkin oikeasti joskus jossain nähnyt, ei vaan siinä tehdessä muista. Ja sitten onkin toisen idean kopioija, tahattomasti.

Esittelen tässä ensin hienot ompeluvälineeni: 2 Singeriä ja yhden Husqvarnan:
Singerit ovat 1950-luvulta ja Husqvarna ilmeisesti n. 1970-1980-luvuilta. Eli melkein uusi! Toinen singereistä on mun "peitetikkikoneeni" johon on asetettu kaksoisneula ja asetukset sen mukaan. Toisella sitten ommellaan suorat ja siksakit. "Peitetikkikoneessa" on myös hieno röyhelö/vekkaus-paininjalka ja molemmissa ompelukoneissa on myös valtavasti koristeompeleita. Ihan mahdottoman hienoja vekottimia siis. Olen maksanut niistä yhteensä 55e, saumuri maksoi sentään 120e. Summat kerron ihan vain siksi, että välillä kuulee semmoista, ettei voi ommella eikä tehdä sitä eikä tätä, kun koneet ovat niin kalliita. Onhan ne, mikäli pitää olla uusi ja hienon näköinen. Jos riittää vain hyvä, niin siitä ei sitten enää joudukaan maksamaan. Noilla saa jo aika paljon aikaiseksi. Silloin kun siis ylipäätään saa jotain aikaiseksi.

Ja katsotaan sitten, mitä saan aikaiseksi. Ehkä jotain ainakin - toivottavasti!