Ongelmaovet ja niihin ratkaisu :)

Kaapinovet ovat kivoja. Kun ne ovat kiinni, niin kaikki se sotku siellä takana on siellä takana - piilossa. Oli siellä kaapissa sitten minkälainen sotku tahansa ja ties minkä kirjavia tavaroita sikin sokin, niin ovien takana ne saavat sitten ollakin.
Mikäli siis ovet ovat kiinni. Ja siis vain ja ainoastaan silloin. Ja vain silloin ovet ovat mukavia. Avoinna rempsottavat ovet käyvät hermoilleni. Ne ovat tiellä, ne näyttävät sotkuisilta ja myös ovat sitä. Niihin kolhii itseänsä ja ne vievät tilaa.
Ja tuollasen ei niin kovin vanhan neitokaisen huoneessa nuo ovet ovat aina auki. AINA! Joka ikinen ovi. Niistä haetaan koko ajan jotain, tai ainakin on aamulla haettu, tai ehkä eilen, mutta joskus kuitenkin, eikä niitä voi välissä sulkea. Ja sitten ne siis ovat auki ja käyvät hermoilleni.
Eihän se tietysti ovien vika ole. Mutta koska asiaan ei tuntunut löytyvän järkevää ratkaisua joka olisi sopinut meille kaikille - otin ovet pois. Ei enää rempsottavia ovia. Tosin jätin kyllä yläkaapin ovet paikalleen. Sinnehän neiti ei edes yllä, ja jos siellä on ovi auki niin syyttävää sormea saa osoittaa ihan vain peiliin.


Mutta koska niiden kaapinovien takana todellakin on se kaaos, niin jotainhan siinä edessä pitää olla. Eli surr urrr urrr, Singeri ja Husqvarna laulamaan. Ja nyt on edessä jotain. Löytyi vielä pala samaa kangasta mistä olen tehnyt verhot (vanha Jysk-löytö) ja sitten onneksi monta mertriä samoilla väreillä olevaa raitakangasta. Pikainen surautus ja pari saumaa, ei mitään kikkailuja.
Nyt on edessä verhot. Ei näy sotkut eikä jää ovet auki. Saas nähdä päästänkö tällä ratkaisulla tasapainoon?
Verhoja jäi itseasiassa nyt vielä ylikin, kun laskin aluksi väärin, joten voipi olla, että korvaan verhoilla huoneesta vielä enemmänkin ovia mikäli ratkaisu tuntuu hyvältä.