Pienen ompelus

Saatiin tuossa juuri ennen joulua tytön kanssa kiva kirja lainaan: Emma Hardyn "Intona ompeluun". Lupasin että ihan heti välipäivinä sitten tehdään yhdessä. No onhan tämä uuden vuoden ensimmäinen päivä jossain välissä ja tyttö sentään vielä lomallakin, niin että eihän tässä nyt niin kovin myöhässä vielä oltu.

Tyttö oli valinnut kirjasta noin kymmenisen projektia jotka ajatteli toteuttaa ihan heti tänään. Äiti sitten tylsänä valitsi niistä yhden sellaisen, jonka kuvitteli tulevan yhdessä päivässä valmiiksi. Enkä ollut onneksi aivan väärässä. Nyt jäi huomiselle enää ne loput yhdeksän... jotka toteuttaa yksin, kun äiti on töissä... tai sitten ehkä ei, toivottavasti!

Teimme pinnihollarin, eli kirjan mukaan hiussolkipidikkeen. Pinnejä kun tuolla tytöllä tuntuu olevan aivan järjetön määrä, mutta aina tarvittaessa juuri se tärkein pinni on aina hukassa. Joka kerta tietysti eri "tärkein pinni".

Kirjassa tuo toteutettiin käsin ompelemalla ja kuviokin on hyvin erilainen, mutta idea sama. Meillä tyttö suunnitteli mallin ja äiti neuvoi. Ensin hän leikkasi valkoisesta huovasta suorakaiteita kaksi samanlaista. Sitten neulahuovutettiin toiseen niistä kiinni kaksi huopasydäntä, jotka löytyivät varastoistani. Samoista varastoista valittiin neljä erilaista nauhaa, jotka ommeltiin ensin takakappaleeseen kiinni. Yhtä nauhaa oli niin paljon, että siitä tehtiin ripustuslenkki. Minä ompelin sen kaksinkerroin, en vielä luottanut tytön ompelukonetaitoihin ihan niin paljoa.

Kun nauhat olivat kiinni reunassa, laitettiin kappaleet vastakkain ja ripustuslenkki yläreunaan neuloilla kiinni. Samalla tyttö nuppineulotti kappaleet kiinni toisiinsa. Ja sitten ommeltiin, koneella. Minä painoin paininjalkaa koska tyttö ei sinne vielä yltäisikään, mutta tyttö ompeli. Yritin ennakoida käden liikkeistä että mitä meinaa tehdä ja muistin pysäyttää jokaisen nuppineulan kohdalla. Sillä tytöllehän opetan että kaikki neulat pitää muistaa nyppiä työstä irti ennenkuin siitä kohdalta ompelee. Ei niin että siis itse en tekisi niin, paitsi ehkä joskus, välillä, melkein ihan vahingossa unohdan...

Kun kappaleet olivat kiinni toisissaan, työ käännettiin ja täytettiin. Ja sitten ommeltiin helma kiinni, koneella (laiska äiti). Jos olisi halunnut tehdä työn hieman siistimmin, olisi ehkä voinut laittaa nauhat kiinni vasta tässä loppuvaiheessa ja sitten vielä kääntää helmakin sisällepäin kuten muutkin reunat, niin niinhän olisi tietysti voinut tehdä. Tai sitten ommella kauniisti kaikki päälipuolelta helmilangalla kuten ohjeessa. Mutta omia hermoja säästääkseni nyt näin. Tuli kuitenkin valmista ja tyttö oikein tyytyväinen. Joten on sitten äitikin.

Niin ja huomatkaa hieno musta merkki yläreunassa. Siinä lukee Wild Girl ja se on kuulema juuri hänelle sopiva!