Keijuja ja pupuja

Penkkareista on kulunut jo tovi, mutta ehkäpä olo on nyt hieman keväisempi kuin viime kuussa. Kevääseen tämä liittyy nyt sillä tavalla, että olen tehnyt keijun. Tai no vaatettanut ainakin. Helinä-keijun. Minulta tilattiin penkkareiden esityksiä varten Helinä-keijun puku, koska sitä ei kuulema mistään päin maailmaan löytynyt valmiina. Niin että ei mitään paineita, mutta pitäisi tulla täydellinen Helinä-puku. Eikä löydy juuri oikeanlaista mistään, mutta kyllähän minä nyt ihan oikeanlaisen teen - eikö?

Lähdimme tilaajan kanssa sitten yhdessä netin ihmeelliseen maailmaan, josta sain nähtäväkseni toivotun puvun. Ja täytyy sanoa, että ihan oikeasti juuri tuollaista ei löytynyt myynnistä mistään? Hyvin kummallista sanoisin, sillä kyllähän kuitenkin monenlaisia Tinkerbell-asuja löytyi, myös Disneyn lisensoimia. Mutta ei juuri tällaista. Joten pitihän sitä sitten ryhtyä tekemään.

Täytyy sanoa, että onhan se ihanaa kun luotetaan, että kyllä Suvituuli tekee. Toisaalta ymmärrän sen vielä oikein hyvin tuolta esikouluikäiseltä, mutta että sitä vanhemmatkin? Imartelevaa. Tosin lopputuloksesta en sitten sano mitään ;)

Puvun kangasta etsittiin paikallisista kangaskaupoista, ja hämmästyimme kovasti, kun sopiva kangas olikin karvaista fleeceä. Siis sellaista erikoista, pitkäkarvaista ja hieman lainehtivaa. En oikein osannut ajatellakaan, että hakisimme sellaista, luulin että tarvitsisimme trikoota tai jotain vastaavaa. Mutta kun kaupan palalaarista tuo osui silmiimme, olimme yhtä mieltä siitä, että se se oli. Ja sitten vielä lehtikankaiksi suikale silkkiä ja toinen tylliä niin materiaalit olivat kasassa.

 

Helinä-keiju!

Puvun kanssa ei ollut tarkoitus hienostella, joten mallinnus sujui näin: tilaaja seisoi kiltisti aloillaan ja minä sovitin kangasta hänen ympärilleen. Sitten saksilla oikean mittainen pala ja uusi sovitus. Noh - sinnepäin... Sellainen pieni juttu, kuin helman levenevyys jäi ottamatta huomioon. Mutta eipä hätää, leikataan helmaan lovia ja niihin sitten lehdenmallisia suikaleita, niin johan helma levenee! Ja kun vielä tuntui olevan liian kapea, niin pari suikaletta lisää. Johan näytti paremmalta. Ja sitten selkäpuolelle vetoketju ja voila! Valmis!

Lehti-hameeksi leikattiin vihreästä silkistä ja hieman erivärisestä vihreästä tyllistä lehdenmallisia kappaleita, jotka saumuroitiin kiinni hamekankaasta leikattuun suikaleeseen. Se olikin sitten siinä. Vihreisiin balleriinoihin kiinnitettiin lankatupsukat, ja sitten oli nekin valmiit.
Täysin pukukankaaseen sopivat siivet löytyivät Punanaamiosta ja hiukset olivat omat.
Puvusta tuli tunnistettava ja saksi/kursi kasaan - tyylillä tehdyksi vielä ihan riittävän asiallisen näköinen. Tuota kun nyt kuitenkaan tuskin toiste käytetään, joten sanotaanko, että ihan ok.



Pienempi ompelija sai samaan aikaan tehtyä itselleen hanska-pupun. Ohje löytyi jälleen Intona Ompeluun - kirjasta. Pupun kroppa ja pää valmistui vanhasta sormikkaasta ja jalkoina on vanhat sukat. Kaikki on tytön itse käsin ompelemaa. Olin hyvin yllättynyt miten nopeaksi tuo onkaan oppinut. Hämmästynein olin kuitenkin hänen tavastaan ideoida pupulle vaatteet. Hän laittoi pupun kankaan päälle ja lähti siitä leikkaamaan pupulle sitten housuja. Ja sitten paita samasta kankaasta päälle sovitellen ja saksien. Paita-osaan tuli sitten vielä ruskea koristeraitakin. Sovittelujen ja saksimisten jälkeen hän toi ne sitten minulle, että ompeletko nämä, ja minähän ompelin. Ja niin tuli pupulle raita-pyjama.

Pika-ompeluja kummaltakin, mutta taisimme molemmat olla töihimme silti tyytyväisiä. Ei kaikkea tarvitsekaan pitkään ja hartaasti suunnitella. Pääasiahan on, että tekee! 

Vanhoista kravateista uutta

Koitin keksiä syntymäpäivälahjaa sellaiselle, jolla jo melkein on kaikkea. Tai jollei vielä ole, niin sitten hankkii mitä tarvitsee. Mutta kun on niin kiva muistaa ihmisiä merkkipäivinä eikä toisaalta sitten viitsisi ostaa jotain kallista ja mahdollisesti täysin turhaa toiselle nurkkiin pyörimään.
Ja sitten päätin tehdä jotain itse. Onpa ainakin sitten semmoista, minkä voi pistää surutta menemään jollei ole mitään käyttöä. Mutta toisaalta on siis myös käyttöesine, mikäli vain osaa sitä käyttää. Kaikki ei osaa, tai muista, kuten minä, jolla on aina tomaattikastiketta valkoisella paidalla ja paistinrasvaa rinnuksilla.

Eli siis essu. Iso, kunnollinen essu ruokaa laittavalle miehelle. Tyylitietoiselle miehelle. Vanhoista kravateista! Niitä ei omasta takaa löytynyt kuin pari hassua tähän projektiin joutavaa, mutta onneksi lähipiiristä löytyi kaksi jo eläköitynyttä miestä, joiden työpäiviin oli kuulunut kauluspaita ja kravatti. Joten niitähän oli työvuosina kertynyt, ja toisaalta olivat aivan turhia eläköidyttyä. Tai ei niitä ainakaan tarvittu sellaisia määriä mitä kaapista löytyi. Muutamassa tunnissa sain itselleni 52 kravattia joista valita! 

Oli niin hauska lajitella ja sommitella niitä! Ja mitä materiaaleja! Harvalla herralla taitaakaan olla melkein täys-silkkistä esiliinaa keittiössään...

Suunnittelin essua lattialla vanhan, valmiin essun päällä, jotta saisin mittasuhteisiin jotain tolkkua. Asettelin niitä limittäin ja lomittain, ylösalaisin ja alasylöisin ja joka suuntaan. Ja kun olin saanut aseteltua, leikkasin ylimääräset osat pois ja lähdin ompelemaan kravatteja toisiinsa kiinni. En avannut niitä enkä tehnyt niille mitään muutakaan, ompelin vain järjestyksessä kiinni toisiinsa. Ompelin ensin rinnuslapun ja sitten vyötäröosan ja lopuksi liitin nämä kaksi osaa yhteen. Vyötärölle tuli siitä sitten ruma sauma, mutta ompelin nurjalle yhden kravatin sitten poikittain peittämään tätä saumaa. Samalla laitoin tekele-lappuni kiinni tähän kravattiin.

Vyötärön etupuolelle ompelin kaksi mustaa hautajaiskravattia solmimisnauhoiksi ja kaulalle tuli musta neuloskravatti. Ihan työn suunnitteluvaiheessa ajattelin tekeväni essulle taustan, jotta nurja puoli ei näkyisi, mutta loppujen lopuksi jätin sen pois, koska se olisi peittänyt kravattien historian. Nyt on jokaisesta jäljellä valmistajatiedot yms. Kravatit ovat kuitenkin saajan sukulaisilta tulleita, joten niihin liittyy oikeastikin ehkä joitain muistoja. Ja taisi siinä olla pari lahjan saajan omaakin kravattia. Tosin sellaisia, mistä oli jo aiemmin luopunut.

Lopputulos

 

Ja koska niitä kravatteja tosiaan oli reilusti, niin niitä riitti myös leikkiin. Tässä "tulevan vaatesuunnittelijan" näkemys juhlapuvusta. Miten musta tuntuu että jotain tämmöisiä olen melkein jossain nähnytkin? Ehkä punaisella matolla jossain? :)

Kravattien ithanista kankaista innostuneena minulta tilattiin myös hame, jonka ajattelin kyllä jossain vaiheessa toteuttaa. Siitä sitten oma postaus joskus myöhemmin.

Roudarinteippiä, pahvia ja tussi

Ne on sitte moterneja nämä nykyajan prinsenssat. Ei ne mitään prinssejä tai ritareita tartte, ne tarttee vaan miekan ja kilven. Tai no edes sen kilven, miekan sijaan kun voi heiluttaa vaikka taikasauvaa. Eiköstä joo. Mutta se kilpi, mistä kilpi just nyt tässä ja heti ja eikö semmoista muka ole missään?
No mutta onneksi aina on nämä perustykötarpeet, eli pahvia. Niin ja teippiä ja tussi. Eikä mitä tahansa teippiä vaan ilmastointiteippiä eli roudarinteippiä eli jeesusteippiä eli hopeateippiä, tätä teippien ihmelasta! Ja mikäs sen parempaa kilpeen kuin melkein hopeanhohtava paksu teippi!



Ensin otetaan käsittelyyn pahvi, josta leikataan mattoveitsellä (kuuluu niihin perustykötarpeisiin...) kilpeä muistuttava hahmotelma. Saa käyttää apuna viivotinta ja kynää. Tai ainakin niiden käyttö saattaa tulla mieleen kun vuorotellen leikkaa palan puolelta ja toiselta pois jotta sivut olisivat tasamittaiset...

Sitten kieputetaan pahvin ympärille sitä loistavaa, hopeanhohtoista teippiä! Ihan vaan tasaisesti vieri viereen ja molemmille puolille. Tässä vaiheessa saa sitten piirtää siihen jo kilpeä muistuttavan pahvinpalan toiselle puolelle hienon kuvan. Minulta tilattiin tulta syöksevä, karjuva lohikäärme, mutta tähän oli neidin tyydyttävä. Piirustustaitoiset toki toteuttavat hienoimmatkin koukeroelukat, mutta meillä saa olla onnellinen ihan tästä.

Kilven toiselle puolelle teipataan kiinni kaapista löytyvää nauhaa siten, että lapsen käsi mahtuu niistä läpi. Suosittelen sovittamista, sillä tuon teipin irtirepiminen ja hihnojen uudelleen teippaaminen ei ole kivaa.



Valmiiseen kilpeen kiinnitin ristin keskelle haaraniitti-"timantin" ja sitten tietysti piti tehdä sille toisellekin ritariprinsessalle, tai vaikka ehkä kenties ritarillekin oma kilpi. Ja erilainen. No, tähän käytin sitten mustaa tussia ja liimasin keskelle kangasmerkin. On se kilpi sekin.

Kirkas lakka olisi kiva olemassa ja saatan sellaisen noita varten vielä käydä ostamassa ettei tarvitse heti olla korjailemassa. Ja saattaa se ehkäistä sitäkin, ettei ole sitten tussin jälkiä paikoissa joissa ei niitä toivo.


Tätä ideaa saa vapaasti kopioida, lainata ja jatkojalostaa. Mielelläni näkisin millaisia roudarinteippi-kilpiä muut saavat aikaiseksi. Mutta ei sitten kerrota tytölle jos joku osaa siihen sen lohikäärmeen piirtää - jooko!

Tiputiputii, tsirp tsirp

klikkaa isommaksi

Tein pikku tipulle tipupaitoja. Ensimmäiseen löytyi ihana harmaa kukkakangas Eurokankaan palalaarista. Ihan ohutta perustrikoota pienillä painovirheillä. Me kun ei olla itsekään kovin virheettömiä niin kelpaa oikein hyvin. Tietysti jos olisin vähän tarkemmin katsonut mitä teen, niin ehkäpä ne virheet olisi saanut jätettyä niihin pikkupaloihin jotka jäi yli. Mutta ei, siinä ne on paidassa mukana, pienet ja isot virheet.

Kaava on tuossa ihan oma, eli käytännössä sellainen, että saksitaan tästä, tuosta ja ehkä pikkaisen tähän... ja lisätään vielä tuota ja tätä ja... Varmastikin käytin pohjana taas jotain tytön vanhaa paitaa että tuli alun mittasuhteet jotenkin kohilleen, mutta aika hassu siitä tuli silti.
Paidassa on etu- ja takakappaleissa pienet hihojen alut joihin kiinnitin pitkät suikaleet kiinni rypyttämällä. Rypytysosan jatkeeksi tuli sitten taas kapeat hihakappaleet. Sillä tavalla tuli tehtyä hassut hihapussit. Helmaan ompelin sitten myös kivan frillan kun oli pakko päästä kokeilemaan "uuden" ompelukoneeni rypytyspaininjalkaa. Ja sitten paidasta tulikin mekko!

Rypytyspaininjalka toimii muuten kuin unelma. Silmissäni jo siintää kesän frillamekot joita tuolla koneella on aivan unelma tehdä!

Niin ja se tytön suunnitelma tuossa. No se on tuo tipu siinä edessä. Lintutietäväiset huomaavat siinä ehkä jotain tunnistettavaa, tai edes lievästi. Se meinaan on (vaalean)punarinta. Kun tyttö halusi punarinnan mutta äidin mielestä se oli aivan väärän värinen. Mutta tuo on silti punarinta, hieman vain mutatoitunut... Ja näin on sitten tytöllä oma Pink Robin -mekko!


Toinen tipupaita onkin oikeastaan kaksi paitaa. Samaan aikaan leikkasin kahdesta kankaasta identtiset kappaleet ja ompelin niitä sitten ristiin keskenään. Kankaat on Eurokankaasta ja tällä kertaa harvinaisesti molemmat suoraan pakasta. Ostin nuukana niitä vain puoli metriä per kangas ja kyllä muuten meni sitten niukille! Jättimäisten palojen kanssa ei koskaan ole ollut sitä ongelmaa että kangas loppuisi kesken. Toisenlaisia ongelmia ehkä sitten kuitenkin...

Paitaan, johon tuli yksivärinen etuosa, oli oikeastaan pakko applikoida jotain, muuten siitä olisi tullut hyvin tylsä. Mallin otin kuviollisen kankaan yhdestä tipusta. Toinen ei sitten mielestäni mitään kaivannutkaan kun oli etupuoli tipuja täynnä. Mutta siinä törmäsin taas ikuisuusongelmaani: kaula-aukkoon. Se on aivan liian pieni, vaihteeksi. Ensimmäisessäkin se on vimpula ja vämpylä, mutta siitä menee pää sisälle kuitenkin. Toisesta ei mene. Ja kangasta ei ole enää yhtään kun menin onneton tekemään pienistä paloista vielä taskuja vaikka vain yhden käytinkin.

Vielä en ole keksinyt, että millä tekisin tuon kaula-aukon uudelleen. Jollain kolmannella kankaalla tietysti mutta millä... Saas nähdä mitä siitä vielä tulee.
Ja kun vielä keksisin, miten välttyisin tältä ikuisuusongelmalta. Kaikki muut kyllä onnistuvat, mutta nuo kaula-aukot!

Kaverusten joululahjavaatteet

Kahdelle kaverukselle tuli tehtyä samanlaiset setit vaatteita joululahjaksi. Kokoeroa oli sen verran että toisen vaatteet on noin 100cm ja toisen noin 122cm. Paidat ostin (muistaakseni Seppälästä) valmiina, sillä sain ne sen verran edullisesti ettei kannattanut nähdä vaivaa ja etsiä kivaa kangasta, leikata kaavoja ja ommella. Sain pelkästään applikoida, mikä onkin aina se kaikkein hauskin osuus :) Tämmöisiä valmiiden vaatteiden tuunausta olen harrastanut jo aiemminkin, sillä silloin saa kaupan vaatteistakin omannäköisiä eikä tarvitse olla ihan samanlaista kuin naapurilla.

Klikkaa suuremmaksi niin näet perhosen

Ison tytön paitaan tuli tehtyä  vaaleanpunaisesta velourista peuranvasa joka katselee kimalleperhosta, pienemmälle pojulle tuli paitaan iso pöllö sekalaisista kankaista. Kimalleperhonen on valmiskuva joka vain silitettiin kiinni. En ole kokeillut tuommoisia aiemmin ja hieman mietinkin että miten tuo mahtaa pesuissa pysyä. Toivottavasti hyvin kuitenkin, siitä niin kovasti pidettiin.

Maxomorran paita applikoinnilla

Tuo pöllö-aihe oli syksyn aikana sellainen, että niitä tuli tehtyä kyllä tosi moneen paikkaan. Aiemmin syksyllä tein ihan ensimmäisen pöllön tytölle kaapista löytyneeseen Maxomorran tunikaan ja siitä innostuneena sitten toiseenkin paitaan ja vielä esikoulutätien kasseihin ja joululahjoihin jne. Tuolle ensimmäiselle pöllölle tein oksan ja jalatkin mutta muut olivat vaan ihan pelkkiä pöllöjä. Laiskistuin kai.
Mutta nyt taitaa olla pöllöt ehkä pöllöilty? Luulen... Ainakin vähäksi aikaa.

Housuiksi tein molemmille Ikasyrin sydänauto-velourista pehmoiset pöksyt. Sellaiset pikahousut ilman taskuja tai muita koristuksia. Resorit sekä lahkeissa että vyötäröllä. Kaavat tein perinteisesti, eli vanhoja housuja mukaellen.

Molempien housut ovat reilusti liian isot, mutta se oli vähän tarkoituskin kun kummallakin on vaatteita kyllä juuri nyt, mutta kumpikin vielä varmasti kasvaakin, joten käyttöä näille on myöhemminkin.
 

Nimikointinauhoja tekeleisiin

Olen aiemminkin jo käyttänyt tekemissäni vaatteissa nimikointinauhaa, mutta tilaamani erä kului loppuun. Olin siitä kyllä hyvin hämmästynyt, sillä sehän tarkoitti, että olin tehnyt niin monta vaatekappaletta tai muuta sellaista käsityötä, jota olin merkannut, että ne oikeasti loppuivat. Ja kun en edes ihan kaikkea merkkaa, niin on niitä sitten syntynyt. Yllättävän paljon!

Nyt kuitenkin tämän uuden blogin innoittamana tilasin uusia nauhoja ja tällä kertaa ne ovat mielestäni myös onnistuneempia. Tilauksen tein samasta paikasta kuin viimeksikin, eli naputin tilaukseni tänne: www.minanamnband.se. 
Edellisissä oli pieni lauseenpätkä joten tietysti kirjaimet olivat hyvin pieniä. Lisäksi väri oli jo alunperinkin mielestäni epäonnistunut. Nyt tilasin kolmea eri väriä: ruskeaa valkoisella tekstillä, valkoista ruskealla tekstillä ja vaaleanpunaista viininpunaisella tekstillä. Ja kun nämä joskus loppuvat, olen taas tehnyt aivan valtavasti tekeleitä!

Nopea saapastuunaus, eli miten merkkaat päiväkotisaappaat

Tämä on nyt vanha vinkki, mutta toimiva edelleen. Ei sitä ehkä talvella huomaa, mutta kun kevät taas tulee ja lumet sulaa, niin jopa on taas päiväkodin eteinen täynnä identtisiä saappaita. Ja suurella todennäköiseyydellä joissain niistä saappaista on samalla kohtaa liki samanlainen nimikin kuin oman lapsesi saappaissa. Ja mitäs sitten. Kotona olisi "paremmat" saappaat, ei marketin halvimmat. Mutta kun niillä paremmilla saappailla on tapana "hävitä", vaikka niissä olisi nimi kissankokoisilla kirjaimilla. Juuri siksi, että ovat oikeasti paremmat, miljuuna kertaa mukavammat saappaat kuin tuommoiset painavat ja kömpelöt. Mutta ei sitä ole varaa ostaa semmoisia lapselle kovinkaan montaa kertaa vuodessa, joten on tyydyttävä siihen mitä on.
Mutta sitten, miten erottaa omat sieltä punaisten saappaiden rivistöstä? Ja sitten äidillä välähtää. Kuka on kieltänyt piirtämästä kenkiin? Oma äiti varmaan joskus, mutta ehkä mummi ei pistäisi tämmöistä piirustusta enää pahakseen. Eli ei kun tussi käteen ja tuunaamaan. Kymmenessä minuutissa tämmöisillä huonommillakin piirustustaidoilla saa saappaat erottumaan niin, ettei pitäisi sekaannuksia tulla.
Ta daa!